POUTTU: Jos sota ois, jos sotia he vois! Vaan hylkyrengit, lantakuorman kaakit nyt syövät viljaa meidän vainioilta. Kun silkka pettu meill' on pöydällämme ja haarikassa sinerväinen sintu, niin rehkii huovit voilla, rukihilla ja räyhää olvimaljat nenän alla.
ILKKA (synkkänä kumarruksissaan):
Tuo kaikk' on totta!
POUTTU: Niin, sen Luoja tietää, sen ovat tienneet muut jo kuusi vuotta, nyt tiedät itse!
ILKKA (oikaisekse):
Siitä tulkoon loppu!
POUTTU (riemuiten);
No, vihdoinkin nuo sanat kuulen sulta,
joit' olen vuottanut kuin päivän silmää.
Sa sanoit, Ilkka: siitä tulkoon loppu!
TOMMOLA: Niin sanoi Ilkka ja kun sanoo hän, ma luotan siihen niinkuin kallioon.
KONTSAS: Niin minä myös, ja koko Ilmajoki on mukanamme varmaan meillä nyt.
POUTTU: Ja Kyröön, Laihiaan ja Lapuaan kun yhtyy Ilmajoki, nousee muutkin!
TOMMOLA: Ja silloin huovit ynnä jalkamiehet me sinne lyömme, mistä tulivatkin!
ILKKA (vakaasti): Sa mietit, Martti, ilmikapinaa — sen kieltää Luojan sekä Ruotsin laki.