POUTTU: Nyt tunnen miehen: laille kuuliainen, vaan oikeudestaan arka, niin on Ilkka.
TOMMOLA: On Ilkka niinkuin kaikki pohjolaiset: ei kärsi vääryyttä he vertaisiltaan, ei aatelilta eikä kuninkaalta — mut nylkeä ja ryöstää saa vain Klaus.
KONTSAS:
Niin, häll' on valta!
ILKKA (joka on istahtanut jälleen, ärjäisten):
Mutta meillä oikeus!
KONTSAS: Sen kukin meistä kyllä tietää mahtaa, vaan sodan oikeus aina voima on!
ILKKA:
Mut Täyssinässä teki ryssät rauhan.
KONTSAS:
Niin, ryssät kyllä!
ILKKA: Sekä Sigismund tai hänen puolestansa ruhtinas!
POUTTU: Mut Suitiasta sotaa jatketaan — ei lyödä ryssää, syödään talonpoiat.
TOMMOLA: On meillä leirivapaus Juhanalta ja suojakirjeet Kaarlon, Sigismundin — ne verellämme oomme ostaneet ja milloin ryssä vaatii uuden hinnan, se maksetaan, jos onni kääntyy niin. Siis armolahjoja me emme syö ja sontaryyttäreit' ei täällä tarvis.