(Knut Kurki ja vouti Abraham Melkiorinpoika muutamain
talonpoikain saattamana näkyvät tulevan perällä).
KETTUNEN:
Kas tuolla saapuukin jo airueet.
TOINEN TALONPOIKA:
Mut jospa Ilkka tänne itse ehtii?
KETTUNEN: Ei ehdi, ei … mut jos hän ehtis, silloin hän laihaa nahkoansa varokoon!
(Airueet seuraajinensa tulevat etualalle).
KNUT KURKI (tervehtäen): Jumalan rauhaa teille meidän kautta Klaus Fleming, Suomen käskijä ja marski, nyt toivottaa ja tätä veljessotaa hän tahtois tau'ottaa, kun viel' on aika… ma olen Laukon Kurki…
PIRI:
Teit' en tunne.
ABR. MELKIORINPOIKA:
Mut minut, voutisi kai tunnet, Piri?
PIRI:
Niin, Melkersonin tunnen.
PALO: Minä en, mut nähnyt kyllä olen — kumpaisenkin.