(Oikealla olevan ulkohuoneen päädyn taa ilmestyy samassa noita-akka pysähtyen kuulemaan seuraavaa keskustelua).
KURKI: Ja ennen päivän sarastusta meille te vangittuna päällikkönne tuotte?
KETTUNEN:
Vain Ilkan sekä Kontsahan, ei muita.
KURKI:
Ne kaksi riittää…
ABR. MELKIORINPOIKA: Mutta Ilkkaa jos ei marski saa, niin Kontsast' ei hän huoli — ja silloin raukeaa myös rauhanehdot.
KETTUNEN y.m.:
Me Ilkasta siis kaikki vastoamme!
ABR. MELKIORINPOIKA:
Ja marskin sana käypi meidän kautta.
KURKI:
Siis Herra uudeks vuodeks rauhan suokoon!
KETTUNEN:
Ja rauha teille myöskin, jalot herrat.
(Kurki ja vouti Melkiorinpoika lähtevät, Kettunen yrittää
heidän jälkeensä, mutta siitä estää häntä):