NOITA:
On.
ILKKA:
Ja juuri he —
mun parhaat ystävät ja kumppalini!
Täm' on jo liian, liian katkeraa —
(Nyyhkii ja pyyhkii hialla silmiänsä).
MAUNU: Ma olen kuullut heidän nurkuvan, kun ryöstövapautta sa kiellät heiltä — mut tätä sentään heist' en uskonut.
NOITA: Jos vangeiks ette joutua te tahdo, niin paetkaa, kun aika vielä on, ja ratsahin jos lähtee, kauvas ehtii jo ennenkuin on meillä aamupuhde.
KONTSAS: En lähde minä, vaan jos sallimus on minut marskin matkaan määrännyt, niin tyynnä kannan minä kohtaloni.
ILKKA (oikaisten itsensä): Äsh, mene Herroinesi hiiteen, mies! Vai vuoksi ryövärein ja pettureinko ma henken' antaisin, ma, Jaakko Ilkka, jok' aina tähtäsin vain oikeutta ja e'estä poljettujen taistelin; ja vuoksi noiden kiittämättömäin ja juomarein ja loilottajain tuolla ma hirsinuoran kaulaan köyttäisinkö? En, siihen en ma suostu uhallakaan, vaan ennen pako kanssa häpeän kuin vankityrmä vuoksi roistojen! Mun nahkani ei vielä kaupan ole.
KONTSAS: Siis kotiin käännyt … meiltä viesti vie, kai pian toisetkin me tullaan täältä, (hiljempaa) jos tullaan ollenkaan.
ILKKA: Niin, kotiin, sanoit, on sekin katkerata piikkaa vain, kun huovit senkin multa poltti tuonoin.
NOITA (hätäisesti): On sulle veistetty jo pirtti uusi ja siellä asuu vaimos sun ja lapses.