MAUNU:
Siis Kirstikin, vie hälle terveiset —
ILKKA:
Sa jäät siis tänne?
(Perältä ovat leiritulet vähitellen sammuneet.
Lähenevää humua alkaa kuulua).
NOITA (kuunnellen perälle): Nyt on kiire, Ilkka — on tamma tanhuassa … ratsastain sa vielä vältät vangiks joutumasta; — ja muistahan ei marski huolikaan.
ILKKA: Niin, tuolla saapuukin jo roistojoukko; hyvästi, veljet, kirous pettureille, mun viime sanani on: kirous noille!
(Syöksee kiiruusti oikealle).
KONTSAS:
Jumala tiesi, kuinka päättyy tää?
MAUNU: Ma pahinta jo kauvan aavistin, kun miesten kesken narinaa ma kuulin.
NOITA: Te tupaan käykää … olkaa huoletonna, ma niskoilleni kaiken otan syyn.
KONTSAS: En tahdo sulle hengenvelkaan jäädä, vaan sieluni ma Herran huomaan heitän, kun tästä maata käyn. Siis tule, Mauno!