ENS. NUIJALAINEN (vetää Kettusta toisaalle, silmää iskien):
Eihän ne ole sisukset palaneet siltäkään Palolta, häh?
KETTUNEN:
Ei se niitä ole minulle näyttänyt, vaan eihän sitä tiedä…
TOINEN NUIJALAINEN (vetää Kettusta taas puoleensa):
Sinua ei siis ole opetettu sinuakaan? ..
KETTUNEN:
Mihinkä opetettu, sinä mullikka!
TOINEN NUIJALAINEN (hämillään):
Vai niin, no, eipähän paljo mihinkään…
ENS. NUIJALAINEN (kuten äsken):
Onkos sillä Pirillä sitten se?…
KETTUNEN:
Mikä se?
TOINEN NUIJALAINEN (itsekseen tuumien):
Sitä on taidettu sittenkin opettaa tuota Kettusta!
ENS. NUIJALAINEN (rykii):
Sepähän se …. (kuiskaa jotakin Kettusen korvaan) … tauti!
KETTUNEN:
Ahaa, vai se! (viekkaasti) no, sillähän se on.