ENS. NUIJALAINEN (iloisesti):
Mutta minull' ei jumaliste ole mitään, ei mitään! hehee!…
KETTUNEN:
Ka, sen parempi sinulle, senkin sonnivasikka!
TOINEN NUIJALAINEN (kuten äsken): Vai niin, no … hyvä on, (lyö polveensa) mutta tuossahan se on polvi, häh?
KETTUNEN:
Näkyyhän tuo siinäkin yksi olevan…
TOINEN NUIJALAINEN: Sitähän minäkin … siinä se on ensimmäinen ja sillä polvella se tyttö ensin opetetaan ja (lyö toiseen polveensa) tuossa se on toinen ja sillä se sitten oletetaan, häh?
KETTUNEN (lyöden polviinsa hänkin): Ja tuoss' on kolmas ja neljäs, joilla sinä viimein opetetaan, sinä nokkaviisas vekara…
ENS. NUIJALAINEN (itsekseen):
Hevosta tehtiin, mutta härkäpä taisi tullakin!
KETTUNEN:
Mutta nyt mars paikoillenne!
ENS. NUIJALAINEN:
Sekös se Ilkka sitten on isänsä kieltänyt?
KETTUNEN: Ka, sehän sen on tehnyt … ja sillähän se nyt on jätettävä rautamarskin kuranssin ja opetuksen alaiseksi…?