ENS. NUIJALAINEN:
No, nythän minä tämän alan ymmärtää…
KETTUNEN: Ja seiskää nyt siinä valmiina, että niin pian kuin se yrittää tästä tuonne tanhuaan tamman selkään, niin… Mutta tunnettekos te sen?
TOINEN NUIJALAINEN:
Vaikka tervapimeässä!
KETTUNEN: Minä käsken nyt nuo miehet tänne, että yksissä voimin sitten ajetaan piilostaan se maankulkija, ja kun se sitten ryntää ulos, niin…
ENS. ja TOINEN NUIJALAINEN (yht'aikaa):
Niin silloin me kuin koirat kimppuun, hehehee!
KETTUNEN:
Niin juuri — ja sitten ei muuta kuin mies kiinni ja marskin haltuun!
ENS. ja TOINEN NUIJALAINEN:
Hyvä on!
KETTUNEN (sillalta viittoen miehiä tulemaan): Hoi, miehet, tänne joutukaa, mut hiljaa, ett'emme säikyttäisi otustamme, ja yli metsän tuolta aamupäivä kun alkaa häämöittää, kas silloin, miehet, me Ilkka sekä Kontsas Klaulle viedään ja itse tavarain ja kuormain kanssa taas kotiin palajamme … rauhan soppeen… ja koko retki koht' on unta vain. (Tulee miesten kanssa etualalle). Mut siellä — näyttää — vielä valvotaan.
ENS. TALONPOIKA:
Tai joll'ei palanneetkaan miehet vielä?
TOINEN TALONPOIKA:
Jo aikoja he palas … sen ma näin…