KATRI:
Mieron tielle ajoit…
NURKKA:
Niin, mieron tielle!
KATRI:
Jalan kulkemaanko?
NURKKA:
Niin, jalan tullut olen; virkaveljen
Mathias Stuutin luo ois mulla matka.
KATRI:
Vai herra Matin luo?
NURKKA: Niin, kolmeks päivää, ja sitten matkaa jatkan etelään — mut tiellä tavoitti mun poikas Pentti ja kertoi, ett' ois pappia sun tarvis, kun Tuonen maille kohta muuttavasi sa kuulut luulevan, … siks tänne käännyin.
KATRI; Se oli kauniist' tehty, kirkkoherra; me vaimoväki vallan yksin täällä kun päivät ollaan, niin ei koskaan tiedä, jos mitä tapahtuisi, tähän aikaan, kun kaikki muutenkin on mullin mallin.
NURKKA: On ajat levottomat … marski Fleming on saanut rauhattomaks koko maan.
KATRI: Niin kyllä, Simo herra, Noki-Klaus hän kaikkeen kurjuuteemme onkin syypää.
(Ovi aukeaa raolleen ja siihen ilmestyy Maunu Vinikka,
nyökäten tervehdykseksi).