KATRI (koettaen nousta lynkämyksilleen):
Ja samoin tulijalle, kuka lietkin?
KIRSTI: Voi, taivas siunatkoon, kas, kirkkoherraa, kun yksin lähtenyt on liikkehelle?
KATRI:
Häh, kuka? Eihän herra Matti suinkaan?
Ei ole ääni hänen.
NURKKA:
Niin, ei olekkaan —
KIRSTI: Mut herra Simo, Kyrön kirkkoherra!… hän, joka Kaarinana meidät vihki — sen muistanet kai vielä, äiti?
KATRI: Kuinkas en sitä muistaisi? Vai herra Simo?
NURKKA:
Niin, Simo Nurkka … keppikerjäläisnä.
KIRSTI: Vai keppikerjäläisnä?!… Eihän toki? Mut olkaa tervetullut! … uusi pirtti juur' onkin valmiiks saatu, naapureista on vanhat vaarit auttamassa olleet. — —
KATRI: Mut kuinkas juuri tänne meille päin toi herra Simon tiet … ja tähän aikaan, kun talvipakkaset on pahimmillaan?
NURKKA: Niin, Katri muori, voudin huovithan mun kodistani…