KATRI:
Vai Kangasalla ovat meidän miehet?
KIRSTI: Tapanin päivänä kun Laukon herra ja Kuurialan huovit kimppuun aikoi, niin lyötiin kaikki karkkuun häpiällä.
KATRI: Vai Laukon Kurkikin; — mut kuules, Kirsti, siell' onko vielä kuppi linnun lientä?
KIRSTI: Ei ole, äiti … mutta Pentti kyllä kai ampuu ukkometson tullessaan ja hän ei kauvan enää viivytelle, Mut kuules, äiti, vielä lisää uutta: Klaus herra itse suuren voiman kanssa. joll' aikoi Käkisalmeen ryssää vastaan — —
KATRI;
Niin, Käkisalmea ei antais marski!
KIRSTI; — on tykkein kanssa nähty Huittisissa ja tulla aikoo Pyhäjärven tietä nyt Nokialle…
KATRI:
Niin, niin, Nokia…
on siellä .. Pyhäjärven … kirkon luona.
(Kuuluu ulkoa rykimistä).
Häh, joku tulee, kuulin yskittävän.
KIRSTI:
Se oisko Pentti kirkkoherran kanssa?
(Yrittää mennä ovelle, mutta samassa aukeaa se ja sisään
astuu arasti Kyrön kirkkoherra Simo Nurkka, laiha,
vanhanpuoleinen mies köyhässä pukimessa).
NURKKA (tervehtien sisään tullessaan):
Jumalan rauhallista uutta vuotta!