ILKKA:
Kaikk' on mahdollista!
KIRSTI (säikähtäen):
Ah, isä!
KATRI (parkaisten):
Jeesus siunaa, Jaakon ääni!
ILKKA (seisahtuen keskelle permantoa, sortuneesti):
Niin on, vaikk' omaks sitä tuskin tunnen.
NURKKA:
Sun sisäänkäyntiä Herra siunatkoon!
ILKKA (huomaten kirkkoherran): Kas, herra Simo, kuinkas kirkkoherra on kotinurkat jättää hennonut?
NURKKA:
Mun ajoi marskin huovit liikkehelle…
ILKKA (naurahtaen): Siis samat hurtat, jotka meidät kaikki on saaneet liikkehelle! (läheten Katrin vuodetta). Katri parka, kätesi anna, (Ottaa Katria kädestä). laihaks on se käynyt ja kylmäks myöskin…
KATRI (hiljaa): Mitäs minust' on, jok' olen tullut haudan partahalle, mut kylmä on sun omas myöskin, Jaakko!
ILKKA: Ma tulen pakkasesta … ratsastaissa pudotin kintahatkin metsätielle.