KIRSTI:
Ja Nokialla kesken jäikö taisto?
ILKKA: Vai tiedätte jo senkin!… Kesken, kesken se multa jäi … jos toiset ehkä jatkoi, sit' en ma tiedä…
VINIKKA (joka koko ajan on syrjässä uunin sopessa lämmitellyt): Vai et sinäkään, no, kukas meille silloin tiedot tuo?
ILKKA (kavahtaen): Häh, kukas siellä? Vinikkako? Kas, vai ehdit sinäkin jo tänne asti — (nauraa) hyvissä ajoin hiivit tiehes, raukka!
VINIKKA (naivisti): Ma sanoin sulle silloin totuuden, en enää jaksanut…
ILKKA (pilkallisesti): Mut tänne sentään sa sangen sukkelaan oot jaksanut!
VINIKKA (kuivasti); Minusta näyttää sentään, Jaakko, siltä kuin kiiruump' olis itselläsi ollut!
ILKKA (tiuskaisten): Sun tauttas juuri, sun ja sinunlaisten ma olen häpeän ja pilkan saanut.
VINIKKA: Kun tahtonet, niin voinhan ottaa syyn — mut uskotkos sä itse vielä, että —
ILKKA:
Jos oikeuteenko uskon? Uskon kyllä.