VINIKKA:
Mut että parhain tuomari on voima?
ILKKA:
Ma tahdoin voiman suojaks sorrettujen.
VINIKKA:
Ja väkivallan vastaan väkivaltaa?
ILKKA: Niin, väkivallan vastaan väkivaltaa, kun kerran täytyy, ja kun pakko on, Mut ilman syytä, Herra tietää sen, ja vastaan omantunnon ääntä en ma sotaan ryhtynyt. Te, kirkkoherra, sen voitte todistaa, ja Katri tuossa on itse selvin todistus siit' että vain väkivaltaa vastaan noussut olen.
NURKKA:
Niin, Herran kirous lankee marskin päälle!
KIRSTI (kiihkolla): Mut kuink' on käynyt teidän retkellänne ja kuinka yksin tulit … miss' on Mauno?
VINIKKA (vitkastellen): Ma pelkään, Jaakko, että nuijajoukko on sittenkin sun…
ILKKA (katkerasti): Pettäneet kuin konnat, sen on he tehneet…
NURKKA:
Luopuneetko kaikki?
VINIKKA (kuin itsekseen):
Sit' epäilin! —