ILKKA: Vai vielä suutas soitat, petturi, ja kunniaton heitto, valapatto! Pois, sanon ma, tai kautta taivahan ma sinut…
PIRI: Syy on Kettusen, se meidät ansahansa viekotteli… en muista kuinka lie se käynytkään.
KONTSAS:
Ja kuinka liekin marski tiedon saanut?
ILKKA:
Te itse hälle sanan veitte, konnat!
PIRI: Jos lienee senkin tehnyt Kettunen… mut marskin huovit kintereillä metsään me kaikki karkasimme … yötä päivää on sitten tultu… Tiellä kuultiin nyt, ett' onni paremp' ollut Savoss' on: nääs Hiisimäeltä kuulu Hulkun Olli on lyönyt huovit, lyönyt aatelin…
ILKKA:
Ne taas on valheitanne … riittää jo!
PALO: Ja Peräpohjan miehet myös on nousseet, niin Oulussa kuin Limingassa asti ja Krankan johdolla jo tänne tulvii, — niin kertoi viesti. Kaikki paetkaamme siis sinne heidän luo ja — heidän kanssa voi alkaa nuija-sota uudestaan.
KONTSAS: Niin, jos se tehtäisiin? Jos sieltä päin vois meille koittaa vielä koston päivä?
PALO: Jos marski tänne houkutelluks saatais, niin aarni-metsissämme, joiden piilot me yksin tunnemme, ja joissa jo on lunta sylittäin ja umpitiet, me hänet lyötäis taikka vangittaisi — ja silloin loppuis sota onneksemme.
ILKKA (katkerasti): Niin, maalatkaa se kaikki kauniiks taas, mik' oli käsissämme kerran meillä, ja mikä totta ois, jos petost' ei ois teillä, konnat, ollut pelissänne! Nyt saatte yksin mennä .. luopioita ei tahdo seurallansa Jaakko Ilkka.