KONTSAS (hyökkää sisään): Pakene, Ilkka, karkurina kaikki me yötä päivää riennettiin, mut huovit ja vouti, marski meill' on kintereillä!
(Oven suuhun ovat ilmestyneet Palo ja Piri).
ILKKA: Sen taisin arva— (Huomaa miehet). mutta keitäs tuolla on miehet ovensuussa?
KONTSAS (epävarmana): Pirin Pentti ja Palo — etkös tunne?
ILKKA (raivolla): Petturit! Te saatanatko uskallatte tänne ylitse kynnykseni? (Tempaa kirveen lavitsan alta). Ulos, roistot, tai tuohon kallonne ma halkaisen, niin totta kuin ma olen Jaakko Ilkka!
KATRI (parkaisten):
Voi, Jaakko, Jaakko!
NURKKA (hilliten Ilkkaa):
Kosto Jumalalle!
KONTSAS: Sä hilli mieles, Jaakko, katuvaisna he luokses saapuu…
ILKKA (yhä uhaten): Kavaltajat, pois silmistäni, konnat, marskin koirat!
PIRI (joka samoin kuin Palokin on hievahtamatta paikallansa seisonut):
Vuoks ystävyyden, Jaakko, sana vain…