PENTTI: Kas, isä, isä! Kontsas, kaikki täällä, te täällä nyt? Siks' onkin kujatie taas täynnä huoveja … ja ensimmäisnä on varmaan marski itse.
KAIKKI:
Marski itse?
PENTTI: Niin, rautahaarniskassa töyhtöherra se oli uljahalla ratsullansa…
PIRI:
Se on siis marski!
KONTSAS: Vanha mies näin nopeaan lie tuskin jaksanut…
PALO:
Mut kukas perhana se sitten ois?
VINIKKA:
Voi olla vouti?
PALO: Meitä kuitenkin he täältä etsii … pakoon miehet, pakoon ja sitten pohjoisehen…
ILKKA: Myöhäist' ois nyt pako meille, kiinni sais he meidät ja koston kalpa meidät yllättäis… Mut paetkoon, ken tahtoo … tässä näin ma seison oman orren alla taas ja tyynnä päätöst' ootan kohtalon. En väisty askelta, en askelta, vaikk' ois se marski itse … hirttäköön, jos sen hän tehdä voi ja tehdä tahtoo, kun luona kuolevaisen vaimon tässä ja teidän keskellänne seison, lapset. Ma olen valmis nyt jo minäkin.
(Katri nyyhkii, toiset seisovat hetken äänettömänä, sitten):