KONTSAS:
Vai semmoinen on, Jaakko, päätöksesi
no, silloin valmis myös on Yrjö Kontsas!
Sun kanssas läksin, kanssas kuolenkin.
PIRI: Sun petin kerran, Jaakko, toista kertaa ei petä Pirin Pentti … teidän kanssa siis menköön henkeni … en väisty tästä!
VINIKKA (liikutettuna): Vuoks' oikeuden siis annat henkes, Ilkka, nyt uskon jälleen sinuun; kotiin ai'oin ja sinne kuolla … nyt en tästä lähde!
(Kirsti on kaatunut voihkivan Katrin ylitse).
PENTTI: Jos minut tahtovat, niin ottakoot, ma seuraan isää minä … isä, isä!
(Juoksee isänsä luo).
NURKKA:
Siis Herra olkoon meille armollinen!
PALO: Vai niin on ehtynyt jo teiltä usko, ett' olette jo kuolemaan te valmiit! Mut sit' en minä ole, piru tietköön, vain uutta intoa ma tästä saan — ma riennän pohjoiseen ja Krankan kanssa ma uuden liekin siellä sytytän, nääs nyt kun teidät nään, ma uskon jälleen ja Pohjan miehetkin saa uskomaan, ett' oikeus on meillä puolellamme! Hyvästi, kumppalit, ma kostan teidät?
(Syöksee ulos).
KIRSTI (säihkyen innosta): Niin, Perttu, puolestamme kosta sinä, jos mies ma oisin, teitä seuraisin!