ABRAHAM MELKIORINPOIKA (astuen täydessä asepuvussa tupaan): Liika kunnia se oisi sulle ollut … pelkurille, jok' karkulaisna omat joukkos heität ja pelkäät henkeäs kuin vanha akka.
(Ilkka yrittää tavoittamaan puukkoa vyöltään, mutta kun sekin on poissa, parahtaa hän vain katkerasti).
Seis, hurja mies, tai köysiin kohta, seis! Nyt tullut sulle, niinkuin kumppaleilles on vihdoin tilinpäivä… Kirkonmäellä jo teitä vartoo vankat hirsipuut, niin kuuluu käsky marski Flemingin!
ILKKA:
Vai hirsipuuhun siis on marskin käsky! —
Mut vapaana mun käydä suokaa, vouti.
ABR. MELKIORINPOIKA:
Sa että taaskin karkuun livahtaisit?
Ei, köysiin ensin, niin on sääntö maan.
ILKKA: Ma olen pohjolainen, tietkää, vouti, ja osaan kuolla ilman köysittäkin!
ABR. MELKIORINPOIKA (naurahtaa ilkeästi):
Ja lailla varkaan osaat karkuun päästä.
ILKKA: Sen tein ma vuoksi sokkoraukan tuolla ja vuoksi hänen (viittaa Kirstiin) ynnä noiden (viittaa tovereihinsa), jotka te itse yöllä saitte rikokseen…
ABR. MELKIORINPOIKA:
Suus kiinni, hävytön!
ILKKA: Niin, rikokseen, jos rikos kerran lienee kavallus.