KATRI:
Mut miss' on Mauno?…
KIRSTI:
Emme tiedä, äiti!
KATRI: St .. hiljaa, Kirsti, hiljaa… Kirkonmäeltä ma kuulen ääniä, (nousee ylös) Kas, Kirsti, Kirsti, ma näen kaikki… Jaakon riisuttuna ja valmihina hirsipuuhun käymään — nyt heittää huovi hälle nuoran kaulaan…
KIRSTI:
Sinähän hourit, äiti, toinnu, toinnu!
KATRI (tarttuu kirkkoherran käsivarteen): Näetkös, nyt he hältä vaatteet riisuu ja huovilla jo heiluu piilukirves…
(Samassa aukeaa ovi ja sisään hyökkää):
MAUNU:
Kas, oikeinhan ma sentään osasin!
Voi, rakas Kirsti!
KIRSTI:
Elätkös sa vielä!
(Juoksee häntä syleilemään).
MAUNU:
Niin, vielä elän … kuink' on laitas, äiti?