KAARINA:
No?
PALVELIJA: Kädessä kannu sekä kirkonavain, kun astui ulos porstuastaan pappi, niin portahilla kuoliaaksi lyötiin hän sillä hirmuisella avaimella.
KAARINA:
Hyi, kirkonavaimella! julmurit!
PALVELIJA: Niin, se onhan julmaa? … siellä Pohjanmaalla niill' onkin julmat kirkon avaimet… tällaiset näin (näyttää). — Mut yhtä uljaita ei kaikki olekkaan kuin Matti-herra, Kai on jo armon neiti kuullut sen, kuin kävi nuoren Piirtolaisen?
KAARINA: En, en ole kuullut mitään.
PALVELIJA (katsoo viekkaasti Kaarinaan):
Ettekö?
Hän laudan päällä selkähänsä sai,
ett' tämä halkes…
KAARINA:
Selkä?
PALVELIJA (nauraa): Eeei, kuin lauta — mut kumpaiseenkin lienee vika tullut. Niin sai hän ketunturkit siepatuksi, ja pääsi metsään … siellä kuusen alla, hän naisen vaatteet puki…
KAARINA (nauraen):
Eihän toki!
PALVELIJA: Ka, ihan totta … sitten sotilaita kun saunoittamaan läks, niin siellähän se petos huomattiin, hehee!