PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Ja miks' ei? Nyt onhan kaunis ilma, keli liukas ja ruuni-valjakko on mainio, sen olen itse nähnyt.
KAARINA:
Kyllä, kyllä.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Mut kuitenkaan ei retki hauskuttanut?
Se Mikko kai on huono kyytimies
vai —?
KAARINA: Olkaa tuossa sukkeluuksinenne… en ole tänään leikkisällä päällä.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Niin, neiti Kaarin, ette tänäänkään, mut ette eilen myöskään … pitkän aikaa jo vaivaa teitä … (Kaarina tekee epäävän liikkeen). elkää kieltäkö, ma olen nähnyt minä, kaikki nähnyt —
KAARINA (käännähtää äkkiä):
Ja mikäs täällä sitten hauskuttaisi?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Niin kyllä, neiti Kaarin, vanha Turku on teidän ikäiselle neitoselle jo liian ikävä… Kas, nyt kun poissa on marski, veljenne ja nuoret paashit kun kaikki Warsovahan poistui täältä, niin on tää linna kolkko vanhallekin. Jos uutta kuuluu, on se hirmutöistä, joit' ovat tehneet nuijapäät…
KAARINA: Niin, julmat on jutut heistä, Mikko tässä kertoi… Kun loppuis se ja isä retkeltänsä kun palais hengiss' ehkä!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Marski Fleming on tosin ikämies, niin, se hän on, ja Pohjan pakkasten ja noitain kanssa ei ole leikkimistä, sanotaan; mut vanhuksell' on tarmoa ja huovit, ne "rautahuovit", suojaa häntä kyllä, niin että piankin hän täällä on.
KAARINA:
Vai niinkö uskotte te myöskin, Juusten?