EBBA FLEMING (naurahtaen); Niin tosiaankin, mut kaikkea sa, lapsi, mietitkin…
KAARINA (veikeästi): Kun saapuu kotiin veli Juhana, ma kutsun häntä Suomen herttuaksi — vain leikilläni, äiti! … (paussi) Äiti, kuules, kas, tuohon … Flemingien kilven yli jos herttuaallisen ma neulon kruunun? (Nauraa vallattomasti). Se häntä huvittaisi … teenkö sen?
EBBA FLEMING: Ei, Kaarin, se on liian vallatonta — se kruunu meille kuulu ei!
(Kaarin naurahtaa ja ompelee edelleen. Ebba Fleming istuu mietteissään nojatuolissa).
EBBA FLEMING (nousee ja jää seisomaan pöydän ääreen, itsekseen): Ja miksi, miks ei se meidän olla vois, jos Klaus vain tahtois sen ja uskaltaisi? Nyt kun sota Pohjanmaalla loppuu… Suomi on meidän hallussamme, silloin Klaus voi tehdä täällä niinkuin itse tahtoo. Jo aikoja ois muille kelvannut tää suuri niemimaa… (Katsellen seinäkarttaa). Niin, Söyring Norby ois siitä antanut jo Gottlannin ja avuks ostaa aikoi itse tsaarin — mut tästä esti häntä Eerik Fleming. Kun Hoijan kreivi Sigrid Vaasan kanssa sai huomenlahjaksensa Viipurin ja Savonlinnan, Satakunnan läänit, mut velkautui ja karkas Lyypekkiin — niin kreivin läänit yhdeks Suomenmaaksi taas liitti jälleen sama Eerik Fleming. Ja Fleming Mecklenburgin Albrektinkin myös täältä hääti… Fleming Girichin, jok' Kustaan jälkeen hälle Ruotsin ohjat ois Suomest' antanut, pois ajoi täällä kuin kulkulaisen… Vuotta sata jo on Suitian ja Viikin Flemingit siis täällä hallinneet ja vallinneet ja vierailta sen kruunun varjelleet… Nyt Kaarlolta se varjeltava lie kai myöskin Flemingien kautta… Niin tahtoo sallimus … tai, piru oisko, jok' kasvattaa ja kehrää ajatusta, ett' tämä maa on Flemingeillä kerran ja Suomen kruunu … päässä Juhanan? Sai Vaasat Ruotsin valtikan, kun Kustaa sen tiranneista vapahti … no miksi, (ääneen) miks Suomea ei Fleming saada vois, kun Flemingit sen suojelleetkin on!
KAARINA (joka on ommellut, ajatuksistaan havahtuen):
Sä mitä sanoit, äiti?
EBBA FLEMING: Juhanaa sun veljeäs ja isääs tässä mietin.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee vasemmalta): Kas, vihdoin löydän teidät, armon rouva, ma koko linnan olen kiertänyt…
EBBA FLEMING (hermostuneesti):
No, mitäs asioita teill' on taas!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Ei hauskimpia, rouva, nytkään, ei, mut tärkeitä ne on…