PENTTI SÖYRINGINPOIKA (samoin): Totta puhun… Saaristohon laiva on kiinni jäätynyt … ja matkalla hän kuumetautiin siell' on sairastunut ja makaa noutajaansa vartoen.
EBBA FLEMING (hyppää ylös ja aikeessa lähteä): Siis valmiiks valjakkoni laittakaa, ma lähden sinne kohta, kohta, Juusten!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Mut joll'ei kestä valjakkoa jää!
EBBA FLEMING (liikutuksensa vallassa); Se kestää kyllä, ja sen täytyy kestää, mun täytyy luokse poikani!… Vai sairas ja kuumesairas merten ulapalla… ja tähän aikaan, … taivas varjelkoon, jos kuolee poikani, mun Juhana, (Tarttuen voutiin). hän ei saa kuolla, Juusten, kuuletteko?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Mut rauhoittukaa, rouva…
EBBA FLEMING: En, en, en… mun täytyy sinne, vaikka merten halki!
KAARINA:
Ma lähden kanssas, äiti.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Tyyntykää, kas, tääll' ois tarvis teitä, armon rouva, kun viestit marskilta ma juuri sain…
EBBA FLEMING (ylväästi): Te viestit marskilta? … ja minä en? sit' en ma usko, Minun kautta, Juusten, käy aina viestit marski Flemingiltä.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Niin kyllä, armon rouva, viestit mulle ei tule marskilta, mut marskin luota… Knut Kurki, Laukon herra, tiedon laittoi, ett' on jo nuijasota loppunut ja voiton kanssa palaa marski Fleming.