EBBA FLEMING:
Vai voiton kanssa, kiitos Jumalalle!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Nyt pian marski täällä olla voi.
EBBA FLEMING: Siks kiirehdin ma luokse Juhanan ja hänet noudan tänne tulojuhlaan, niin ilo meillä sitä suuremp' on, kun poikansa hän jälleen tapaa. (Menee nopeasti ovelle). Hoi! (Palvelija tulee). Valjaihin kohta, Mikko, parhaat orhit, ma lähden matkaan itse! Mene! (Palvelija seisoo ymmällä) Mene!
PALVELIJA:
Ma teen kuin käskee armollinen rouva! (menee).
KAARINA:
Ma lähden kanssas, äiti!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Kuulkaa sentään: myös marski Fleming tiellä tullessansa on Ilmajoella kohtauksen saanut — ja kansa uskoo, että noidannuoli tai myrkky syyn on ollut … öisin siellä on häntä vaivannehet kuumenäyt ja mielenhäiriöt…
EBBA FLEMING: Nyt vaiti, Juusten, ma teidän valheitanne — — —
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (loukkaantuneena): Armon rouva, ma marskistako pilkkaa uskaltaisin ja tällä lailla? Anteeks, Ebba rouva, mut tää jo loukkaa…
EBBA FLEMING (hillitymmin)? Ehkä kiivastuin, mut kansa keksii siellä juorujansa ja niit' ei usko muut kuin tuhmat. Miksi ei marski mulle sanaa lähettäis, jos sairas ois?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Niin, sit' en tiedä. Ehkä hän uskoi voittavansa kohtauksen? Mut hän on vanha jo ja kylmä viima voi antaa vanhukselle…