EBBA FLEMING: Elkää Juusten, tok' ennen aikojansa … vaarallista jos ois se ollut, mulle viestin siitä hän oisi laittanut…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Mut jos hän saapuu jo tänään taikka huomenna, niin kohta hän teitä kaipaa … ja jos niinkin ois, ett' on hän heikko, kuinkas siiloin linnan nyt juuri jättää voitte?
EBBA FLEMING (kiihkolla): Ihminen, te itse kerroitte, ett' ainut poika mun makaa sairahana ulapalla ja vartoo noutajaa…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Mut sinne huovit tai Gottschalkin me laittaa voimme, rouva…
KAARINA (itsekseen): Ja miks' ei Aunen! (ääneen) Äiti, kuulee, äiti, ma lähden sinne kanssa huovien, niin voit sa jäädä…
EBBA FLEMING: Minä kuolisin jos vartoa mun täytyis täällä yksin, kun tiedän, ett' on sairas Juhana…!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (painolla):
Mut marski myöskin!…
EBBA FLEMING (raivostuen): Väisty, kiusan henki, jok' ihan uhalla vain mua piinaat, ja yhtä aikaa tapat kaksi kertaa. Sa kuulithan jo, ett' en usko sua.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Mut poikanne te sairaaks' uskotte!
PALVELIJA (tulee):
Nyt parhaat hevoset on valmiit, rouva!