EBBA FLEMING: Ma tulen kohta! Kaarina, sa jäät ja varrot isääs…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Te siis lähdette?
EBBA FLEMING:
Mun täytyy, kuuletko sa, täytyy, täytyy!
Täss' onhan vaarass' ainut poikani.
(Rientää oikealle).
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuin itsekseen): Niin, sellainen on aina äidin mieli: hän seuraa sydäntään, ei järkeänsä!
(Aikoo lähteä).
KAARINA: Mut sanokaa nyt suoraan mulle, Juusten, se onko totta, ett' on marski Fleming… isäni, sairastunut?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Sanantuojat on ehkä liioitelleet … toivokaamme, ett' on hän kohta täällä tervehenä!
KAARINA:
Niin, toivokaamme!…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (itsekseen): Mutta heitä täytyy mun tästä kerran vielä puhutella.