(Menee).
KAARINA (yksin): Tämäpä vasta ihmeellistä! Isä ja veli Juhanako yhtä aikaa siis kotiin palaisivat jälleen? (iloisesti) Voi, kuin hauskaa, että täällä elämään taas päästään niinkuin ennen; talvi on ollutkin niin ikävää, kun yksin ma tänne äidin kanssa heitettiin ja kaikki nuoret täältä kaikos pois, ett' Aune vain ja Gottschalk seuraks jäivät. Ja heistäkö ois seuraa? Inhoittavaa ja imelää on moinen rakkaus, kun kuiskitaan ja lauletaan ja … hyi, sit' en ma sallls sulholtani, en!… Jaa, nytpä loppu siitä tuleekin, kun isä saapuu… Entäs Juhana, kun Aunen tapaa? (nauraa) Kuinkas, kuinkas hän voi nähdä kyyhkyistemme kuherrusta! No, äiti sanoi, heidän täytyy pois ja pois he joutaa… Mutta veli parka jos tosiaan hän hengensairas on? Äsh, joutavaa! Tuo inhoittava Juusten hän taas on valhetellut; sillä lailla hän ennenkin on meitä säikytellyt… (Menee ikkunan luo). Nyt linnast' ajoi äiti huovein kanssa! (Teeskennellyllä painolla). Kamariherra luona kuninkaan Juhana Fleming kohta täällä on; siis työhön jälleen … (Istahtaa) ompeluksen tään ma tahdon valmiiks saada. (Hymyilee). Mitähän, jos todella ma Suomen valtakruunun vain leikilläni neulon kilven yli? (ompelee) Ja heillä kun on ollut turnausleikit ja Ruissalossa suuret eläintarhat ja teini-näytelmät kuin kuninkailla vain Pariisissa on ja Englannissa, niin kertoi Mikko… Hän se kaikki muistaa. Kai Warsovassa myöskin semmoist' on — ja nyt kun palaa sieltä Juhana, ja meillä jälleen nuoret kokoontuu, niin isän täytyy täällä huvit laittaa… se hänen täytyy tehdä!…
AUNE (tulee kiiruusti oikealta); Kaarina, oletkos kuullut, että marski Fleming on tullessansa sairastunut?
KAARINA (tyynesti): Olen, niin kertoi isäs…
AUNE: Herra varjelkoon, jos on hän sairastunut!… Kaarina, jos lähtisin ma häntä vastaan, kuules, hän on niin hyvä meille, marski Fleming, ja Gottschalk sanoi, että tultuaan hän luvannut on laittaa meille häät…
KAARINA (pisteliäästi):
Ja siksi tietysti on hätä sulla —
AUNE:
Hyi, Kaarina!
KAARINA: Ma puhun suoraan minä: sa riiput Gottschalkissa päiväkaudet kuin mikä takkiainen…
AUNE (hämmästyen):
Kaarina!?
KAARINA (kuohuksissa): Se sopii porvareille, maalaisille, joill' onpi seuranansa pässit, lehmät, ei sille, joka kuuluu aateliin ja nimeä kohta kantaa Flemingin!