(Aune yrittää sanoa jotakin, vaan
Kaarina jatkaa yhä kiivaammin).
Tuo teidän kuutamoinen lemmentauti jo suorastansa inhoittaa … ja Gottschalk, niin, minkä hänkään sulle mahtaa, Aune, kun tunteitas sa hillitä et voi, vaan häntä paimennat ja hyväilet kuin mikä…
AUNE: Lakkaa, lakkaa, Kaarina, tai täytyy luulla mun…
KAARINA (äkkiä):
Ja mitä luulla?
AUNE:
En tiedä, — sanoisinko?…
KAARINA: Sano pois, siit' en ma huoli.
AUNE: Voinhan sanoakin, se näyttää melkein siltä kuin sa, Kaarin … (empii).
KAARINA:
No, anna tulla!…
AUNE (pidätetyllä pakolla): Niin, se näyttää siltä, kuin meidän onnea sä — kadehtisit ja sua harmittaa, kun itselläsi on yksin ikävä…
KAARINA: Vai kadehtisin? Ma, Kaarin Fleming, sua kadehtisin ja sinun onneas! Ei, Aune kulta; saat mielelläs sa onnes pitää, saat, kun vain et aina näytä tunteitas; näät se ei sovi ylhäisille, nyt sa tiedät syyn. Ja nyt kun veljeni on pian täällä…