AUNE:
Ja minne sitten?
KAARINA: Maalle jonnekin tai Tukholmaan … mut täältä pois ja kohta, nääs tuota teidän lemmenkuherrusta ei jaksa eikä viitsi kukaan kuulla!
(Ottaa ompeluksensa ja poistuu nopeasti vasemmalle).
AUNE (heittäytyy istumaan, peittää kasvonsa ja nyyhkii): Hän loukkaa maa … tahallaan … ja aina, kun suinkin voi … ja marskin lähdettyä, kun poistui täältä nuoret ritarit, hän käynyt on niin katkeraksi!… Ebba ei meitä siedä, mutta halveksii… ja Kaarina (paremmalla tuulella), no, hälle kateeks käy ja häntä harmittaa, kun Lindorm Bonde ei jäänyt tänne kauvemmaksi aikaa… (paussi) Mut onhan mulla rakas, rakas Gottschalk, hän on niin hyvä, hän … ja Maariana jos saamme häät, niin tahdon pois ma täältä.
(Gottschalk tulee. Aune rientää häntä vastaan ja heittäytyy hänen kaulaansa).
Ah, siinähän sä olet, rakas Gottschalk!
GOTTSCHALK FLEMING (lempeästi): No, mikäs sulla on, kun kyyneleissä on sinisilmäs… Olet itkenyt — ja miksi, Aune?
AUNE: Gottschalk, lupaathan, ett' oitis Maarialta viet mun pois, pois vaikka minne, vaikka Tukholmaankin — (Itku kurkussa). näät min' en kestä täällä enää, Gottschalk!
GOTTSCHALK FLEMING:
Vaan miksi itket?…
AUNE (riippuen kiinni Gottschalkissa):
Lupaatko sa, Gottschalk?