AUNE (kuten äsken):
Hän sanoi, että … että … minä, Gottschalk —
GOTTSCHALK FLEMING:
No?
AUNE (kuten äsken):
— riipun sinussa kuin takkiainen!…
GOTTSCHALK FLEMING (hymyillen):
Kas, mehän toisiamme rakastamme —
AUNE (nopeasti): Mut se vain sopii maalaistallukoille, joill' onpi seuranansa pässit, lehmät — niin sanoi Kaarina, kun äsken lähti.
GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti):
Häh? Pässit, lehmätkö?
AUNE (nyyhkien):
Niin sanoi hän —
GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti): Sit' ei hän tarkoittanut. Tyynny, lapsi, ei meitä kauan enää kukaan loukkaa, nääs Maariana lupas isä häät, ja kun hän saapuu…
AUNE: Tiellä tullessaan on marski sairastunut!
GOTTSCHALK FLEMING:
Sairastunut?
Mut haavoittunut ei? Vai onko vaaraa?