AUNE:
On sekin mahdollista…
GOTTSCHALK FLEMING:
Eihän toki,
ei Aune, sit' et kai sa usko sentään?
(Tarttuen Aunea käteen).
Sit' uskoa et saa sä, kuuletkos?
AUNE (hämmästyen):
Mik' on sun, Gottschalk?…
GOTTSCHALK FLEMING (kävelee edestakaisin kiihoittuneena): Jos hän surman saa, mä olen syypää, Herra auttakoon!
AUNE:
Olethan suunniltas, sinäkö syypää?
GOTTSCHALK FLEMING: Niin, minä, Aune, sit' et tiedä sinä!… ei tiedä muutkaan … minä yksin vain ja noita-akka … mutta miss' on isäs?
AUNE:
Hän on kai luona Kurjen viestien…
GOTTSCHALK FLEMING:
Mun täytyy kohta päästä heidän luo.
(Rientää nopeasti vasemmalle).
AUNE (yksin): Hän salaa jotain multa … siitä asti, kun marski Fleming nuijasotaan läks, hän on niin kummallinen … säikähtää, kun sotaviestit saapuu… Taivas tietää, ett' on hän syytön … sillä väärin tehdä ei Gottschalk vois, jos kuinka tahtoiskin…