(Ens. palvelija kumartaa ja menee oikealle.
Pentti Söyringinpoika kävelee mietteissään).
Siis lautamiehiks valmiit nyt on Prijs ja Tönneson … ja näille kummallekin tää olkoon "ensimmäinen oikeuspäivä!" Ja Gottschalk pitää pöytäkirjaa … hän on liiaks elänytkin kirjoissansa ja kammarissa … joutaa elämään myös hänkin kerran tutustua! (seisahtuu) Tässä nyt onkin hälle hiiden hauska juttu, kun seuraavast' on selko otettava:
1:o Kuink' on se mahdollista, että moukat voi asein nousta vastaan esivaltaa ja suurin laumoin kertyä ja kuinka on selvitettävä tää yhteishenki?
2:o Mik' oli heidän perustarkoitus:
vain huovit karkoittaa tai luultavammin
myös koko aatelisto hävittää
ja tulla Turkuun, marski vangiks' ottaa?
Sellainen tuuma vuosien on työ
ja edellyttää viisaan salaliiton.
3:o Keit' ovat yllyttäjät? Kaikki syy
täss' onko todellakin herttuan,
jok' aiettaan ja retkeänsä tänne
näin valmistaapi? Säädyt Arbogassa
taas olleet ko'olla onkin: yksimielin
on tehty päätös meidät kukistaa.
(Kävelee ja seisahtuu karttaa katsomaan). Mut mitä uutta tietää sitten se, kun prinssi Kustaa, joka Preussinmaalle on Thorniin asettunut, pyrkii maahan tai aikoo Venäjälle tsaarin luo; täss' onko aie Suomi irroittaa ja nostaa prinssi täällä hallitukseen ja avuks pyytää Boris Godunow? Vai mikä piru heill' on mieless' ollut? Näät pelkästänsä linnaleirin vuoksi ei ole moukat nousseet, sen ma tiedän. Jos marski tahtoo, juttu uusitaan — mut pöytäkirjaan jälkimaailmalle ma tahdon vankiemme tunnustukset! (Gottschalk Fleming tulee vasemmalta). Kas, siinähän sä oletkin jo, Gottschalk.
GOTTSCHALK FLEMING:
Sa mua kutsuit, appi!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Käyhän tänne, mull' oisi sulle tänään muuta työtä kuin rakkausjuttuja…
GOTTSCHALK FLEMING:
No?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Vaihteheksi sa tällä kertaa saisit oikeusjutun ja sangen hauskan vielä … nuijavangit ma kutsuin tänne, e'essä lautamiesten ma koitan saada tunnustukset siitä, mitk' ovat olleet heidän syyt ja aikeet — sa, Gottschalk, pidät pöytäkirjaa tästä.