GOTTSCHALK FLEMING:
En tiedä, tokko ymmärtänen —
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Aika on elämään jo sunkin tutustua ja asioihin valtakunnan… Näätkös, jos Tukholmaan sun marski tahtoo, niin hän valtakunnan tehtäviin sun aikoo.
GOTTSCHALK FLEMING:
Ma luulen, ett'en pysty niihin, appi.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Sen saamme nähdä … muut' ei tarviskaan kun ymmärrät sä, minkä näät ja kuulet ja tiedot annat… Tämä nuijasota on siihen oiva koulu: aikakirjat niin harvoin tietää, että rahvas itse ois noussut kapinaan.
GOTTSCHALK FLEMING: Niin, se on totta, mut taalalaiset Kustaa Vaasan aikaan —
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Niin kyliä, niin, mut Suomen aikakirjat ei tunne tapaust', että koko kansa — —
(Lautamiehet, luvultaan kuusi, ynnä ens. ja toinen palvelija tulevat oikealta).
vaan siinähän on meidän lautamiehet ja uskotut ja viisaat, varovaiset! Te Prijs ja Tönneson jos käytte tänne — hoi, Mikko, penkit jalosyntyisille (Palvelijat rientävät vetämään penkkejä seinän viereltä). ja mulle pöytä tuolta … herra Gottschalk saa tuosta nahkatuolin, — joutuun, Mikko!
(Palvelijat täyttävät käskyt. Kaikki istuvat paikoilleen, Pentti Juusten pöydän ääressä olevaan nojatuoliin, Gottschalk häntä vastapäätä ja lautamiehet vasemmalle).
Niin, nyt kun meillä tiedot verekset on tämän kauhun sodan päätöksestä — sen lienette jo kuulleet, lautamiehet? (Nämä myöntävät). ja nyt kun Ilkka rikoskumppaleineen on saanut kuolemansa hirsipuussa… niin, hyvät herrat, nähkääs semmoinen on ollut käsky marski Flemingin!… Vaan nyt kun sota lopun saanut on, voi alkaa kuulustelu sodan syistä. Ei tosin valtaa oikeus-istuimen, niin, sit' ei ole meillä, mutta täällä on vankiemme joukoss' suurimmat pääyllyttäjät Pouttu, Vilpunpoika ja pari rikollista pappihurttaa… Ja siksi, herrat jalosyntyiset ja viisahat ja … (Melua oikealta). mutta, Mikko hoi, käy katso, ketkä siellä elämöi! (Ens. palvelija menee). Meill' on siis tässä uusi merkkijuttu ja tyyneesti on harkittava kaikki.