POUTTU: Ma myöskin kieltäyn tässä vastaamasta, jos olen syypää, päättää kuningas; mut armo-kirjat meille herttualta…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (äkkiä väliin ehättäen):
Joit' et sa lukeakaan itse tainnut!…
POUTTU:
En tainnut silloin, mutta taidan nyt..,
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (nauraen lautamiehille): Te kuuletteko: kolme kuuta tuskin hän istunut on kuoppatornissamme, niin väittää oppineensa lukemaan! (nautaa) No, hyvä, sangen hyvä!… (Gottschalkille). Pöytäkirjaan siis merkittäköön, että vanki Pouttu täss' syyttää yllyttäjäks ruhtinasta.
POUTTU: Ma sanon niinkuin pastorikin tässä: mun tuomariks ei kelpaa vouti Juusten!
MUUT VANGIT (yhtä aikaa):
Niin, tuomariks ei kelpaa vouti Juusten!
(Levottomuutta lautamiehissä).
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kiihtyen): Häh, juuri teille, koppi-istujille on vouti Juusten tuomari…
PAPPI: Ei mulle, mun tuomari on Kristus taivahassa!…
(Melua oikealta).