PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Vait, sinä hullu … teille nuijapäille on Herrallakin valmis helvetti… ja siell' on teidän paikka … mutta siellä on teillä tuomarina…
(Ovi oikealla lyödään auki ja sisään astuu):
HOVIPOIKA (ilmoittaen):
Marski Fleming!
(Vangit peräytyvät perälle, Juusten, lautamiehet ja Gottschalk nousevat ylös; aseiden ja kannusten helinää rappusissa, kaksi aseellista huovia sisään, sitten Knut Kurjen ja Pietari Juustenin tukemana marski Fleming sota-asussa. Huomatessaan isänsä horjuvan rientää):
GOTTSCHALK FLEMING (marskia vastaan):
Sa olet haavoittunut, isä?
KLAUS FLEMING (ponnistaen itseänsä ja irtautuen Kurjesta sekä Juustenista): Ei hätää, vain pieni kohtaus … menee ohi kyllä, kun levähdän … on taival ollut pitkä… ja kiiruhtaa ma tahdoin teidän luo!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen); Kuink' oomme teitä varronneetkin, marski! Nyt puolest' alamaisten kaikkien ma lausun ilon siitä, että jälleen te täällä ootte…
KLAUS FLEMING; Kiitos, vouti Juusten; niin, nyt on matka tehty, tuima reissu. (Yrittää istua nojatuoliin, vaan katsahtaa samassa ympärilleen). Vaan mikäs messu teillä tääll' on ollut? Mun tulojuhlaan tyrmästäkö vangit sa olet kutsuttanut, Juusten?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hiljempaa marskille): Anteeks, mut uudet lautamiehet harjoitusta on vailla olleet … siksi kuulustella ma tahdoin vankejamme sodan syistä.
KLAUS FLEMING (tehden kädenliikkeen): Vai niin … mut riittää täksi kertaa, Juusten, ja voihan jatkaa … vaikka huomenna. Hyvästi, lautamiehet … vangit kaikki pois tyrmähänsä täältä saattakaa; ma tahdon rauhaa!