KLAUS FLEMING: Vai niin on asiat … no, varrotkaamme… (Itsekseen). mut mua vaivaa pahat aavistukset — (Ääneen Pentti Juustenille). Kai sentään, Juusten, tarpeellista lie mun tulostani viesti heille laittaa… mut heti kohta … ratsain … hiirakolla!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen): Ma miehen varman siihen valitsen, Mut matkan jälkeen rauhaa kaipaa marski, (Katselee vuodetta). on vuode tehtynä ja Bertil Galle saa tulla tänne … tai jos sallitte, ma itse autan päältä haarniskan.
KLAUS FLEMING:
Sen tehköön Pekka…
GOTTSCHALK FLEMING:
Taikka minä, isä?
KLAUS FLEMING: No, vaikka sinä, Gottschalk… Mutta Juusten, sa saata Laukon herra vierassuojaan…
KNUT KURKI: Mut marski sairas on … jos jotain sattuis, ma läsnä mielelläni oisin siksi!
KLAUS FLEMING (ponnistaen): Ei hätää, Laukon herra, vielä kotvan me kiusoitamme herttuaa ja ryssää, kun kuninkaalle säilytämme maan — (Nauraa väkinäisesti). ja Käkisalmea saa vuottaa ryssä, näät sit' ei jätä Viikin vapaaherra ja rautamarski Fleming, Noki-Klaus!
KNUT KURKI (kumartaen): Kai ryssä suostuu vielä vartomaan… siis poistua mun sallii marski?
KLAUS FLEMING: Menkää, vaan linnaan jääkää sentään toistaiseksi.
KNUT KURKI:
Jumalan rauhaa, marski, huomiseksi!