FORDELL (muille selittäen):
Hän tahtoo lähetystön marskin luo.
POUTTU (tehden halveksivan kädenliikkeen): Ma kengät kuudet olen rikki käynyt ja kuudet hangat halki soutanut, ja suojakirjat mull' on kuninkaalta ja luvat kauniit Kaarlo herttualta — mut marski kirjoistani huolii viis ja hylkyhuovit rosvoo niinkuin ennen!
ILKKA: Niin olet sinä tehnyt; siksi sun on helppo huutaa: sotaa Flemingille! Ma tahdon kerran häntä haastattaa, sen jälkeen selvä myöskin mun on tie.
FORDELL:
Mut ensin käydä aiot marskin luona?
ILKKA:
Sen teen mä yksin, ellen muita saa.
FORDELL: Luo marskin on jo monia täältä mennyt, mut harva tullut sielt' on takaisin. On lujat Turunlinnan vankityrmät ja varma hautas "kuoppatorni" on.
ILKKA: Ja vaikk' ois marski itse Belzebub ja perkeleitä koko Turku täynnä, ma siellä käyn, — Ken lähtee kumppaliksi?
(Pitkä äänettömyys).
PENTTI ILKKA (astuu rohkeasti isänsä luo):
Ma lähden kanssas, isä, marskin luo!
ILKKA (silittää poikansa päätä): Sä kunnon poika, kohta täysi mies, jo varhaiseenpa Ilkkain mieltä näytät! Mut äitis täällä sua tarvitsee, jos Jaakko Ilkkaa palaavaks ei näy, (Maunu tulee huomaamatta sisään talonpojan vaatteissa). Mut eikö täällä joukossamme miestä, ken kerallani Turkuun uskaltais? (äänettömyys). Ken täällä suurin äänin, rehennellen huus äsken pelkuriksi Jaakko Ilkkaa? Kai lähtee hän mun seurakumppaliksi?