PENTTI PIRI (taampaa mutisten): En lähde syötiks marskin huoviloille, kun Tukholmaan on yhtä pitkä tie.
ILKKA (ivallisesti):
Ja kun ei sulla hengenvaaraa siellä!
MAUNO (tulee esille): Ma tulin juuri, kysymykses kuulin ja mukaas lähden, jos sä sallit sen.
ILKKA (hämmästyen):
Kas, Maunu täällä, ilman haarniskaa?
Sä mitä kummaa, poika, ilveilet?
MAUNO: Mä haarniskan ja kypäräni heitin, nyt olen vapaa mies kuin muutkin täällä; se virka koiran on, sen tiedän nyt, ja vaikka kohtaa mua marskin kosto, ma mukaas lähden, jos sen tehdä suot.
ILKKA (liikutettuna): Oon sua epäillyt, sen tunnustan — ken marskin huoveja ei epäilis? — Nyt sinut mieheks nään. Kas tuossa käsi! (Kättelevät). Vaan surman suuhun lienet liian nuori, ja sua kaipaa myöskin toiset täällä — (hiljempaa) on ullakossa Kirsti äidin luona.
(Maunu vetäytyy syrjemmäs).
FORDELL: Ma luulen, Ilkka, että kumppalitta sun täytyy marski käydä kuulemassa.
ILKKA:
Niin, siltä näyttää. Käynkin yksin siis.
KONTSAS (joka istualtaan on kuunnellut Ilkan puhetta, nousee äkkiä ylös): On vaimo, lapset mulla niinkuin sulla, vaan Herra suomansa kai suojelee; ja kosk' ei lähde muut, ma lähden kanssas.