ILKKA (iloisesti Kontsaalle kättä lyöden): Se oikein puhuttu, sä Kyrön pappi, meit' on siis vielä kaksi tosi miestä — ja meiltä marski kuulkoon totuuden!
KONTSAS: Ma hälle uskonmiehen virren veisaan, kun paavin eljillä hän kansaa uhkaa.
ILKKA (yllä iloisemmin): Niin, anna lemmolle sä moinen läksy, ett' täräjääpi Turunlinnan seinät; ma myöskin laulan hälle oudon laulun ja omaatuntoansa kutkuttelen.
FORDELL; Se siis on selvä: Ilkka sekä Kontsas käy ensin Turkuun, rautamarskin luo. Mut marski hän on vanha pyydysmies: ken Turkuun lähtee, hän käy hiirenloukkuun.
ILKKA:
Ma tahdon tutkistella loukun tuon.
FORDELL: Sa tee kuin tahdot; varoittanut olen, mies olet itse töistäs vastaamaan. Ma kauppahaahdellani Ruotsiin lähden kai pian taas. Ken yhtyy seurahan?
TOMMOLA:
Ma lähden kanssas.
PENTTI PIRI:
Valmiit oomme kaikki!
POUTTU: Niin usein turhaan tuon oon vaivan nähnyt, kai nyt mä kotimieheks tänne jään.
FORDELL:
Ma kaikki saatan, mutta Pouttu mukaan!