Kas, pirun noitaa … tuohon samaan paikkaan se aina vihlaisee kuin veitsen isku.
GOTTSCHALK FLEMING (auttaessaan marskin päältä):
Jos on se ehkä hengenvaarallista!
KLAUS FLEMING: Äh, sit' on usko … nyt se ohi onkin… niin, Kaarina?…
PIETARI JUUSTEN (tuo pikarin, jonka asettaa pöydälle):
On kohta täällä, marski!
KLAUS FLEMING: Saat mennä, Juusten! (Juusten pois). Entäs sinä, Gottschalk? nyt on jo ilta … lienee myöhäkin, ma itse lepoon tahdon matkan jälkeen, sa levähtää voit vieruskammiossa, niin kutsun tarvittaissa … miss' on kello? (Katselee ympärilleen). Kas, senkin vieneet…
AUNE (tulee ja rientää suoraan marskin luo): Isä puhui totta… ett' on jo tullut marski…
KLAUS FLEMING (jonka eteen Aune on polvistunut): Rakas lapsi, sa olet kai jo ikävöinyt meitä… Nyt saatte kohta häitä viettää, lapset, ja komeasti takaa marski Fleming…
AUNE ja GOTTSCHALK FLEMING (yht'aikaa):
Oi kiitos, isä kulta!
KLAUS FLEMING (pyyhkien hiansuulla silmiänsä): Isä-kulta?! Kas, sitä noitaa … silmää karvastaa vain yhä vielä … ei, mun maata täytyy… (Aune ja Gottschalk nousevat ylös). ja menkää tekin, lapset… Gottschalk maatkoon siis vasemmalla … jos ois tarvis häntä.
KAARINA (juosten vasemmalta):
Se on siis totta, ett' on isä tullut?