KLAUS FLEMING (hyväillen häntä): On, tyttöseni … täällä ollaan taas… kai oletkin jo meitä ikävöinyt?
KAARINA:
Niin, — ja jos? Vaan tervehän sa olet!
KLAUS FLEMING (teeskennellen):
Ka, terve, terve!
KAARINA: Vaikka Juusten äsken sun hengensairaaks tiesi!… Juoruinensa hän joskus meitä vallan säikähyttää. Siks en ma uskonutkaan … mutta Gottschalk kai kertoi Juhanasta? Äidin kanssa hän pian täällä on … mut (Hiljaa marskille). silloin täytyy kai Aunen pois … he häitä vartovat… ne toimittaa kai isä kohta heille?
KLAUS FLEMING (yhä ponnistaen peittääksensä heikkouttaan):
Niin, huomenna…
KAARINA: Tai jälkeen Maarian… sen luvan on he saaneet sulta, isä…
KLAUS FLEMING:
Ja sen ma pidän!
(Käännähtäen).
Gottschalk. Maariana
siis saatte häänne…
AUNE:
Meill' on aikaa kyllä…
GOTTSCHALK FLEMING:
Niin, meill' on kyllä aikaa…
(Tulevat lähemmäs).
Kaarina,
Me liiaks ehkä isää väsytämme…
hän halaa lepoon pitkän matkan jälkeen!
KAARINA:
Se on siis lopussa tuo nuijasota!
Jumalan kiitos … koht' on kevät taas
ja täällä alkaa sitten toinen leikki…
Mut todellako lepoon tahdot, isä?