NOITA (ovella):
No?
PENTTI ILKKA:
Hän on kuollut!
NOITA:
Marski Fleming kuollut?
PENTTI ILKKA:
Niin, täss' ei sijaa enää koston työlle:
Jumala taivaan täss' on tuominnut!
NOITA:
Jumala taivaan taikka — marski itse!
(Juoksevat oikealle. Huutoja ulkoa: marski Fleming on kuollut!
Melua ja hälinää. Kuuluu nuoren Juhanan ääni linnan käytävästä,
kohta temmataan ovi auki ja sisään syöksee).
JUHANA FLEMING (juosten isänsä vuoteelle);
Ei toki vielä lie hän kuollut!
(Tarttuu isänsä käteen).
On…
hän on jo kuollut, liian, liian myöhään!
(Heittäytyy nyyhkien isänsä vuoteen yli. Pihalla
alkavat kirkon kellot soida).
EBBA FLEMING (kiiruhtaen vuoteelle):
Siis ehti meitä ennen marski Fleming!
(Polvistuu vuoteen ääreen. Sivulta huutoja ja sitten Kaarina,
Gottschalk, Aune, Pentti ja Pietari Juusten, Kurki y.m.
laskeutuen kaikki polvillensa, niin että polvistuneiden
joukko ulottuu yli näyttämön. Kirkon kellot soivat. Juuri
ennen esiripun laskemista, astuu sisään mustapukuinen, kalpea):