PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Valmiina on pihamaalla.
ERIK RIBBING:
Siis Herran haltuun, jalot Suomen herrat!
(Erik Ribbing ja Sven Maununpoika menevät).
KNUT KURKI (seisoo hetken ääneti):
Tää käynti ennustavi pahaa meille —
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Päin vastoin. Nythän täällä yhtä mieltä taas oltiin ylhäiset ja alhaiset. Jos aateli ois aina tällainen, ei hätää meillä?
KNUT KURKI (surullisesti):
Entäs kansa?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (matkien ylenkatseellisesti): Kansa! Sen täytyy kestää, minkä kestää muut. Niin laita meillä on kuin muuallakin: käy sotaa aateli ja hoitaa valtion, mut talonpoika, hän saa viulut maksaa. Siis onni sen, ken aateliin on päässyt!
KNUT KURKI (katsoo halveksien Pentti-herraan; itsekseen): Tuon vaari itse vielä maansa kynti ja nyt hän nylkis vaari-vanhankin!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (leikillisesti):
Ka, surkoon rahvaan eestä kuningas,
mut meitä vartoo marskin kestit nyt.
Siis atrialle!
KNUT KURKI (surumielisesti):
Täällä mässätään,
kun kansalla on tuskin pettuleipää —
Jumala synnyinmaata siunatkoon! (menevät).