KLAUS FLEMING (tekee epäävän liikkeen kädellään).
EBBA FLEMING: Senlaista ennenkin jo huomasin ja äidin silmä harvoin erehtyy; mut tänään polvillansa Aunen eessä ma hänet tapasin ja kunniansa kautta hän vannoi omaks ottaa Aune neidin.
KLAUS FLEMING (hyvillään):
Vai on hän semmoinen jo huimapää —
EBBA FLEMING:
Mut huomaa "kautta kunnian", hän vannoi.
KLAUS FLEMING: Kun himot haastaa, lupaa kaikki mies, mut jälkeenpäin ei tarvis tuota muistaa.
EBBA FLEMING: On sekin oppi; mutta Pentti-herra nyt aateloitu on ja tuiki arka myös arvostaan ja perheen mainehesta.
KLAUS FLEMING: Niin, lempo soi, ei tuota vanhaa saitaa ees marski Fleming tohdi suututtaa — ma tarvitsen nyt kaikkein kannatuksen, kuu taisto Kaarlon kanssa alkaa kohta.
EBBA FLEMING: Mit' arvelet, jos luokse kuninkaan hän Puolaan laitettais? Ei liioin haittais, jos hovin tapoihin hän tutustuisi?
KLAUS FLEMING: Hyi, saakeli! Nuo metkut hovin herrain ne miehen parhaimman vie helvettiin!
EBBA FLEMING: Mut täällä vertaistensa naisten seuraa ei löydy hälle; siell' on Bielket, Sparret ja kaikki ylhäis-aateliset neidit — ja kerran täytyy naida hänenkin.