HOVIPOIKA: On Lindorm Bonde nimensä ja tässä (antaa sormuksen) hän merkin lähettää.
KLAUS FLEMING:
Vai Lindorm Bonde —
häll' linnahan on pääsy aina vapaa.
(Hovipoika pois, Fleming menee ovelle).
Hoi, Pekka Juusten!
PIETARI JUUSTEN (astun heti sisään):
Tässä, jalo marski!
KLAUS FLEMING (komentavasti, lyhyesti): On arvon mukaan vastaanotto viestin, hän saapuu asioissa kuninkaan.
(Pietari Juusten. Palvelijat valaisevat huoneen upeilla haarakynttilöillä. Fleming istahtaa nojatuoliin. Torven ääni ja rumputus kuuluu pihalta. Kohta avautuu ovi, kaksi hovipoikaa sisään ilmoittaen: Lähettiläs kuninkaalta, jalosukuinen herra Lindorm Kaarlenpnika Bonde; hovipojat asettuvat molemmin puolin Flemingin nojatuolia; kohta heidän perässään Pietari Juusten, paljastettu säilä kädessä ja neljä huovia, jotka seisahtuvat molemmin puolin ovea muodostaen kujan, jota myöten rientää):
LINDORM BONDE (komeassa ratsuväen puvussa ja nahkainen kotelo vyöllä): Ma Majesteetin tervehdykset teille tuon Warsovasta; käskyt kuninkaan tää salkku sisältää. (Antaa salkun).
KLAUS FLEMING (on Bonden tullessa noussut ylös): Siis tervetulleeks ma teidät Turkuun lausun, jalo herra! (Viittaa istumaan). Kai vieraaksemme linnahan te jäätte, on matka Warsovasta tänne pitkä!
LINDORM BONDE: Mun tänään vielä täytyy Tukholmaan, myös herttualle kirjeitä on mulla. Vaan anteheks jos suotte, jalo marski, ma ehkä tunnin verran levähtäisin.
(Ebba Fleming tulee).
KLAUS FLEMING (esittää):
Mun puolisoni Ebba! Lindorm Bonde!