EBBA FLEMING (jonka kättä Lindorm Bonde rientää suutelemaan): Ma toivomuksenne jo kuulla ehdin, mun teille tietä näyttää suvaitkaa.
(Ebba Fleming ja Lindorm Bonde pois perälle; Fleming viittaa Juustenia poistumaan, samoin hovipoikia, jotka kaikki menevät).
KLAUS FLEMING (yksin; menee kirjoituspöydän ääreen ja avaa salkun, lukee kirjeen tarkasti ja väliin hyväksyvästi hymähdellen):
Ahappas nyt, te viekkaat neuvokset, ja sinä kruununahnas herttuani — täss' onkin purra teille karvas tatti! Nyt valtakirja mull' on Suomenmaahan kuin herttualla Ruotsin ohjaksiin — ja molemmilla yks on kuningas. Mut valtaa kuninkaan jos uhataan, niin väkivaltaa käsketään mun käyttää, Mua Turunlinnaan pääsemästä estää sa käske vielä nuoren herra Klaun — ja Kurjen käsiin siirtää sotavoimat sä koita toiste, "moukkain kuningas!" Nyt voit sa tulla kohta itsekin ja vaikk: ois henkivahtis helvetistä, niin korvennan ma heidät sittenkin. (Lukee jälleen, miettii). Hm, lisäys tuossa on kuin puussa pahka — sen täytyy pois, jos rungon suoraks tahtoo, Mun sotavalmiin' olla käsketään ja sentään huotaa kuormaa talonpoikain Se ei käy laatuun; heidän täytyy kestää, nyt juuri täytyy, vaikka kynsillään ois jyvät maasta heidän pengottava. Luo herttuan ei saisi heitä päästää — no, sen vaivan heiltä kyllä koitan säästää. Vaan merkillistä, aina vain mun mieleen tuo unen kauhu myrkyn lailla kiertää; se mitä tiennee? missä viipyy noita?
HOVIPOIKA (tulee oikealta):
Tääll' lähetystö taas on talonpoikain.
KLAUS FLEMING (äkisti kääntyen):
Keit' ovat he ja mistä kaukaa tulleet?
HOVIPOIKA: On Ilkka toisen nimi, Kontsas toisen, he Ilmajoelta hiihtäen on tulleet.
KLAUS FLEMING:
Siis Pohjanmaalta. Miltä näyttää miehet?
HOVIPOIKA: On puku moukan, mutta katse ylväs kuin sen, jok' käskemään on tottunut.
KLAUS FLEMING:
No, no, se nähdään, kuka käskee täällä.
Tuo sisään miehet!
(Hovipoika pois).
Hm, ma pidän siitä,
ett'ei he laukkaa luona herttuan.