KLAUS FLEMING: Ma hänen lempijutuistansa viis, mut hän on vesa suvun viimeinen ja turvaan parempaan ma hänet tahdon.
EBBA FLEMING:
Siis pelkäät sotaa taikka onnettuutta?
KLAUS FLEMING: Sa elä kysy, mit' en itse tiedä; mut paha enne vaivaa sieluani.
(Gottschalk tulee).
GOTTSCHALK FLEMING:
Sa mua kutsuit, isä!
KLAUS FLEMING:
Niin ma tein —
sun mieltäs, tietojas ma tarvitsen.
(Ebballe).
Sa jätä meidät kahden kesken, Ebba!
EBBA FLEMING:
Kuin arvoitus on mulle marski Fleming! (menee).
KLAUS FLEMING (viitaten Gottschalkia istumaan):
Sa tunnet Aunen, Pentti herran tytön?
GOTTSCHALK FLEMING (säikähtäen):
Siis tiedät senkin, isä!
KLAUS FLEMING:
Mitä tiedän?
Ma tunnen Aunen, hän on kaunis tyttö —