YRJÖ KONTSAS:
Voi, pakoon riennä!
JAAKKO ILKKA: En, en askeletta! Nyt tulkoon koirat kerran joukollansa, ma heille näytän, mitä taitaa mies, kun taistelee hän epätoivossaan.
NOITA: On taitos turha, yksi pyssyn laukaus sun kuolettais! Vaan mulle vanno, että sa Flemingistä, kansan pyövelistä, teet lopun tuolia (viittaa puukkoon), niin sun pelastan!
JAAKKO ILKKA: Ma eestä oikeuden ja Pohjanmaan jo vannoin taistellaksein hautaan asti! Ja silmät sammukoon ja liha kuolkoon ja korpit raadon syököön elävältä, jos sit' en tee! Siis kuolo Flemingille, kun oikeus kuollut on ja ruoska säätää, vaikk' onkin selvä valtakunnan laki. Ma muut' en lupaa, enkä toisin vanno!
NOITA: Se vala riittää. Joutuun tuonne menkää ja alla lauteen siellä vartokaa: on varmempi kuin linna noidan mökki!
JAAKKO ILKKA:
Siis nimeen Herran vaikka velhon pesään!
(Ilkka ja Kontsas syöksevät tupaan, noita perässä. Heti senjälkeen ilmestyvät Juhana Fleming ja kymmenkunta soihduilla varustettua huovia. Vasta myöhemmin Gottschalk Fleming).
JUHANA FLEMING: Kas tänne jäljet johtaa pakolaisen! Tuo metsä tutkikaa ja luolat kaikki, hän tuotava on linnaan takaisin, jos muuten ei, niin ruumiina, on käsky, (Muutamia huoveja katoaa vasemmalle). Te toiset vartokaa, ma itse paholaisen nyt huudan päivän valoon pesästänsä. Hoi, akka, noita, velho, poppa-ämmä, tee pirunkonstis nyt, mut ukses auki tai lyön sen kahtia kuin munan kuoren.
NOITA (raottaa ikkunan lautaa, niin että hänen kasvonsa soihtujen valossa näkyvät): Ken siellä kirkuu, räiskää keskiyöllä? Jos lienet Belzebub ja noitain herra, niin miks'et kattotietä nyt sä käytä?
JUHANA FLEMING: Nimessä neitseen pyhän Maarian, en perkeleen, ma sulta kysyn nyt, jos olet karkulaista nähnyt täällä?